Juurikin näin ja eka kerta Perniöstä Saloon niin, että Jari on, ja vielä silleen, että on juuri saanut vakituisen paikan. Niin mahtavaa se oli, että koko matkan kihisi mielen päällä. Puhelin pirahtaa soimaan jossain vaiheessa matkaa, kun olen yrittänyt soittaa äidille enkä ole saanut häntä kiinni. Perniössä aika hurahti suorastaan ihmeellisen pian, ihan heti sitä ei ymmärtänyt, kuinka pian se meni. Niin onnellinen sitä on, että saa nauttia, toivottavasti nyt kerkiäisin Anttiakin nähdä jossain kohtaa syksyä!