En tajua tätä yhtään! Kuinka mulle on voinut tulla näin uskomaton ja ihmeellinen päivä! Kun Jari saa mut turvallisesti Perniöntien varresta linja-autoasemalle, laitan mun puhelimeeni musiikin päälle. Kuljen Linjurin ja Plazan välistä käytävää, siinä mulla rupeaa soimaan Cheekin Timantit on ikuisia. Muistin Eijan kerran kertoneen, että Anneli-siskon pojan tytär Sofia pitää kovasti juuri siitä kappaleesta, se muistutti mua siitä. Varmaan mulla oli jokin etiäinen, ennakkomuistikuva, että juuri näin se on ja menee! Eijan kohdalle osuessani kappale soi vielä, muutaman sanan vaihdoin, niin mukava fiilis tästä jäi!