Keskiviikkona voikin olla tosi mahtavaa! Kahdentoista pinnassa paikkuria odottamaan mennessä naamioiduin niin hyvin, että Jari ei ihan kunnolla tunnistanut, mutta morjenstettiin siinä kuitenkin, en sentään ihan niin tuntemattomaksi ollut naamioitunut. Niin ja sekin on, että kun me kaikki ollaan periaatteessa samanlaisia ja kuitenkin ihan erilaisia, mä nautin siitä ihan satasella! Kyllä on niin mukava päivä ollu taas! Ihan supermahtava ja onnellinen päivä!