No just näin se meni, lauantaini. Viimeisillä reippaalla kahdella tunnilla alkoi tuntua siltä, että nyt on hyvä fiilis. Katariinankirkkokin tuli kuvattua, onneksi Hakalan Kari (Katariinankirkon suntio) oli vielä paikalla siinä vaiheessa. Onneksi mulla ei mennyt kovinkaan kauan kuvatessa, kun otin niitä vähän sieltä sun täältä. Kotimatkani alkaa neljän aikaan Sirolan Jarin kyydillä, on se vaan niin mahtavaa ja iloista, kun kaikki osuu kohdalleen. Muutaman sanan ehti Turun päässä vaihtaa molempien  kuljettajien kanssa, Salon päässä oli aikaa lepuuttaa jalkojaan. Mutta fiilis, se oli tosi mahtava, kyllä riitti iloa!