Tänään on kyllä ollu melkoisen pelonsekainen iltapäivä, hermostunut ja äkkivääräkin. Mieleeni muistui neljän vuoden takainen paikkurissa sattunut tapaus, jonka jälkeen ei ole pahemmin sen ihmisen kanssa uskaltanut samassa paikkurissa kulkea. Heti, kun näin sen ihmisen odottamassa paikkuria, siitä paikasta käännyin ympäri ja palasin linja-autoasemalle. Onneksi sain luottaa itseni Sepon kyytiin tällä kertaa, oli kyllä ihan luottavainen fiilis mennä hänen kanssaan. Kyllä siinä hermoili kerran ja toisenkin, vielä linja-autolta lähtiessäkin olin ihan hermona, kun piti siitä vanhustentalolta ohi mennä. Mutta kyllä se ihan hyvin sujui!