Oli kyllä niin huikea määrä noita ilotulitusraketteja nyt taas vuoden vaihtuessa, en ihmetellyt ollenkaan sitä, että mummi niihin jossakin kohtaa herännyt, huusi tietysti meille, ettemme kolistelisi niin kovasti. Mutta rakettien pauke oli kyllä ilman muuta se, joka mummia häiritsi, syvästä unesta havahtui. Ja niin mahtavaa on taas tää vuoden alku ollut, en tiedä oikein, miten tän sanoisi paremmin. Vuoden viimeisenä päivänä sain vielä ison kierresidotun kuvakirjan, sitä sai katsella niin Jukka kuin Mikakin. Mikalle toivoisin taas vakituista työpaikkaa, olisihan se mukavaa!