No näinhän tää nyt sitten menee, kun Ida tuli loppuosaksi viikkoa Salossa käymään. Ei se siltikään tarkoita sitä, ettenkö vastaan tullessa voisi häntä silittää, mutta tarkoittaa nyt sitten sitä, että mun ei tarvi mennä lenkkejä. Mikä sen mukavampaa kuin se, että lenkille ei tarvi mennä, saan sitte rauhassa valmistautua reissuun lähtööni, jota olen odottanut jo monta viikkoa. Kyllä sitä ilofiilistä saa ihan auttamisestakin, näinkin mulle on tänään käynyt. Naisihminen ei ollut päässyt soittamaan taksia omalla puhelimellaan, joten minä otin oman puhelimeni esiin ja soitin hänelle taksin. Minulle se toi hyvän mielen, ihan huippuhienoa oli tänään, näin se meni ja oli vaan iloinen!